Kuvataiteilijataustainen Ismo Torvinen tutustui ohjelmointiin ensimmäisen kerran vuonna 2011 taiteen parissa: hänellä oli alun perin yksi teos, jonka hän suunnitteli työstävänsä ohjelmoinnin keinoin. Ensimmäisen teoksen myötä Ismo päätyi hyödyntämään taiteessaan ohjelmointia enemmänkin, ja lopulta kaikki teokset syntyivät ohjelmoimalla.

– Moni teoksistani lähestyy datan visualisointia. Visualisoinnista ne eroavat toki siinä, että teoksissani data ei lopulta ole tärkeässä roolissa vaan esteettisyys ja katsojan tietoinen ohjaaminen tiettyyn suuntaan.

Taiteen parissa Ismo kertoo oppineensa työskentelemään tavoitteellisesti, ja alaa sanelevat usein tiukat deadlinet ja muut vaatimukset. Vaikka taide itsessään edelleen kiinnostaa Ismoa, ohjelmointi alkoi lopulta vetää puoleensa.

– Ohjelmoinnista kiinnostavaa tekevät erityisesti sen tuottamat tulokset, jotka usein ovat aika lailla välittömästi nähtävillä. Kun aikoinaan aloin ohjelmoida, eka tunne siitä oli, että mä voin tehdä mitä vain. Todellisuuden rajat ovat siinä vielä kauempana kuin taiteessa, ja se inspiroi todella paljon kokeilemaan erilaisia asioita. Älytön voimavara ovat jo erilaisten projektien mukanaan tuomat, ihan uudenlaiset näkökulmat.

Alalla työskentelevältä vaaditaan Ismon mielestä monenlaista kirjoa erilaisia taitoja, mutta luovuutta hän ei suoranaisesti näe hyötynä. Ohjelmoinnissa häntä päinvastoin kiinnostavat alan yhteisten käytäntöjen vakiinnuttaminen.

– Ohjelmoidessa joutuu ajattelemaan loppukäyttäjää ja ottamaan huomioon erilaisten käyttäjien tarpeet ja valmiudet, ja tämä on yksi suurimpia eroja taiteen ja it-alan välillä. Taiteilijana saatoin tehdä esimerkiksi yksinomaan pelaajille ja heidän taidoilleen suunnattuja teoksia, it-alalla taas ohjelman pitää olla yksiselitteinen ja mahdollisimman intuitiivinen käyttää. Luovuutta enemmän itseäni on alkanut kiinnostaa se, miten voisi paremmin hyödyntää jo olemassa olevia ratkaisuja ja saada aikaan mahdollisimman sujuvaa koodia.

Ismo ajatteleekin alan kehittyvän enemmän siihen suuntaan, että olemassa olevia ratkaisuja hyödynnetään uusien pohjana. Kaiken hypenkin keskellä hän näkee tämän nimenomaan lähitulevaisuuden kehityssuuntana.

– Tekoälystä on tällä hetkellä paljon hypeä ilmassa, mutta se ei välttämättä ole vielä seuraava iso juttu ylipäätään. Sen sijaan nyt jo on nähtävissä tietynlaista prototyypittelyä ja asioiden luonnostelua käytänteiden avulla. Tulevaisuudessa luultavasti kehitetään enemmän työkaluja, jotka pystyvät tuottamaan osia ohjelmista jo valmiiksi, ja niiden avulla rakennetaan tarkoitukseen sopivia ohjelmia.